Suomen laissa raskauden keskeyttämisestä mainitaan abortoitavan lapsen isä ainoastaan 7 §:ssa, jossa säädetään milloin isälle on varattava ”tilaisuus esittää käsityksensä asiassa”. Muita oikeuksia lapsen isällä ei ole aborttilain mukaan – ei nykyisessä laissa eikä uudessakaan. Uudessa aborttilaissa, joka tulee voimaan 1. syyskuuta 2023, on silti muutoksia tämän tilaisuuden rajoittamisessa.
Nykyisen aborttilain mukaan isälle on annettava tilaisuus esittää käsityksensä raskaudenkeskeytyksestä ennen sitä koskevaa päätöksentekoa ”jos siihen katsotaan olevan syytä” (7 §). Laki on avoin siinä mielin, että se ei säädä tiettyjä tilanteita, joissa tilaisuus joko annetaan tai ei, vaan se on tilannekohtainen. Uudessa aborttilaissa tätä mahdollisuutta ei anneta aborteissa, jotka tehdään ennen 12. raskausviikkoa, vaan ainoastaan sen jälkeisille aborteille ”jos siihen katsotaan olevan syytä” (7 § 20.12.2022/1097).
7 §:ää on muutettu tavalla, joka vielä laajemminkin varmistaa ainoastaan naisen oman tahdon abortin päätöksenteossa ennen 12. raskausviikkoa poistamalla isän mahdollisuuden esittää näkemyksensä, jos siihen nähdään tarvetta. Tämä on täsmälleen muutoksen pääsyy. Esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä kirjoitti nettisivuunsa ennen lakiuudistusta, miksi tämän pykälän muuttaminen on tärkeää:
”Raskaana olevan itsemääräämisoikeuden kannalta on olennaista, että laista poistetaan myös säännös, jonka mukaan lapsen isälle varataan tilaisuus esittää käsityksensä asiasta. Keskeistä on henkilön oikeus omaan kehoonsa ja oikeus päättää siihen liittyvistä kysymyksistä.”
Mai Kivelä, ”Lakialoitteeni aborttilainsäädännön muuttamiseksi”
Vaikka loppujenlopuksi säännöstä ei poistettu kokonaan, sitä heikennettiin. Nykyinen laki ennestään antaa liian vähän oikeuksia lapsen isälle. Suomen aborttilaissa isän kanta ei ole ikinä ratkaiseva. Sari Hälisen essee miesten kokemuksista abortista viittaa erään miehen kokemukseen aborttilaista ja sen noudattamisesta. Mies kommentoi nimettömänä:
”Miehellä eli lapsen isällä ei ole mitään mahdollisuuksia pelastaa lastaan, jos nainen päätyy aborttiin. Tilanne on absurdi ja äärimmäisen ahdistava. Aborttilakia ei noudateta lain hengen eikä kirjaimen osalta. Abortin saa
ilmoitusasiana. Parisuhde päättyi lopullisesti abortin hetkellä. Lapsen menehtymisestä jäi kuolemansuru, joka varjostaa elämää vielä yli kymmenen vuotta jälkeenpäin.”
Miehen kokemus kuvaa aborttilaikia, joka ei anna isälle mitään oikeuksia lapsensa pelastamiseen, ja tilannetta, jossa häntä ainoastaan tiedotetaan tulevasta abortista, eikä hänelle anneta todellista ääntä päätöksessä. Uudessa aborttilaissa isää ei tulla huomioimaan ollenkaan ennen 12. raskausviikkoa tapahtuvissa aborteissa ja samaa vanhaa mallia käytetään 12. raskausviikon jälkeisille aborteille.
Vox ad Vitam 