Yksi laissa hyväksytyistä perusteluista abortille on rikoksesta seurannut raskaus (1 §, 20.12.2022/1097, 3 momentin 3 kohta). Nykyisessä laissa tätä perustetta voidaan käyttää 12. raskausviikkoon asti, kun taas uudessa laissa sitä voi käyttää 20. raskausviikkoon asti. Rikokset, joita mainitaan, ovat insesti (rikoslain (39/1889) 17 luvun 22 §), raiskaus ja törkeä raiskaus (20 luvun 1 ja 2 §), seksuaalinen hyväksikäyttö (10 luvun 5 §), sekä lapsenraiskaus, törkeä lapsenraiskaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (20 luvun 12, 13 ja 16 §).
Sen lisäksi, että tätä perustetta voidaan uudessa laissa käyttää pidempään 20. raskausviikkoon asti, uudessa laissa on tehty toinen muutos. Laissa raskauden keskeyttämisestä on 3 §, joka kumottiin 1. tammikuuta 2023 alkaen lailla 8.7.2022/730. Tämä kumottu pykälä määrittelee, että joissain laissa määritellyissä raiskaustapauksissa nainen ei saa abortoida ”ellei rikoksesta ole nostettu syytettä tai sitä ole ilmoitettu syytteeseen pantavaksi taikka rikoksen tapahtumista asian johdosta toimitetun esitutkinnan perusteella ole pidettävä ilmeisenä”. Tapaukset, joita tämä koskee, ovat ensiksi lain arvostellut vähemmän vakavat tilanteet uhkauksien vähemmyyden tai muun seikan takia (20 luvun 1 §:n 3 momentti, 509/2014), toiseksi yhden osapuolen alaikäisyys ja heikko valinnankyky kypsymättömyytensä ja toisen osapuolen ikäeron vuoksi (5 §:n 1 momentin 2 kohta), ja kolmanneksi yhden osapuolen valta-aseman vallankäyttö (5 §:n 1 momentin 4 kohdassa). Ei ole selvää, miksi juuri nämä kolme tilannetta on eristetty muista raiskaustilanteista. Näissä tilanteissa näyttää olevan yhteistä tilanteen mahdollinen epäselkeys verrattuna muihin tilanteisiin, joissa on mukana esimerkiksi ilmeinen väkivallan käyttö. Aborttilain 3 § siten sääteli, että nämä raiskaukseen perustuvat abortit pitää todistaa syytteen tai esitutkinnan avulla. Lakipykälän kumoamisen kautta tätä vaatimusta ei enää ole.
Raiskauskriisikeskus Tukinainen perusteli läkipykälän kumoamista ennen lakiuudistuksen hyväksymistä:
Päätös raskauden keskeyttämisestä kuuluu naiselle ja päätösvalta tulee säilyttää hänellä. Raskauden keskeyttämistä ei saa kytkeä rikoslainsäädäntöön. […] Seksuaalirikoksissa muutoinkin teon luonteen ja psyykkisten seurausten takia tehdään rikosilmoituksia usein vasta kuukausien ja vuosienkin päästä, jolloin raskauden keskeyttämisen mahdollistava aika on jo kulunut umpeen ja ehkä lapsikin jo syntynyt tämän 3 §:n kiellon vuoksi.
Se, että lapsen saa abortoida raiskauksen seurauksena, vaikka rikosilmoitusta ei ole tehty, tarkoittaa sitä, että lapsi on saanut kuoleman tuomion rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, kun taas rikoksentekijä itse voi jatkaa elämää ilman rangaistusta. Vaikka nainen on tullut raskaaksi tilanteessa, joka on rikos ja jopa ihmisoikeusloukkaus häntä kohtaan, ei se vähennä syntymättömän lapsen arvoa, eikä siten oikeuta hänen tappoaan.
Vox ad Vitam 