Marraskuun toisena sunnuntaina Suomessa vietetään isänpäivää. Kuitenkin nykypäivänä monissa tilanteissa isän roolia perhe-elämässä ei arvosteta yhtä paljon kuin pitäisi. Yksi paikka, jossa tämän ilmiön voi huomata, on televisiossa. Jos katsomme, miten isiä kuvataan TV-sarjoissa ja elokuvissa voimme nähdä, että yleensä isät ovat joko etääntyneitä tai loistavat poissaolollaan. Jos he ovat läsnä, he yleensä ovat huonoja roolimalleja. Tietysti ”paha isä” on helppo keino luoda jännitettä tarinaan, mutta tämän ilmiön laajuus kertoo jotakin meidän yhteiskunnan kaipuusta hyviin isiin.
Mutta miksi hyvät isät ovat niin tärkeitä ja miksi meidän täytyy kunnioittaa isiämme, vaikka he eivät ole täydellisiä?
Luonollinen kaipuu
Jokainen lapsi tarvitsee isäänsä, ja isän menettäminen on aina rankkaa lapselle. Jos lapsi menettää isänsä hän etsii jonkun muun isähahmon, ainakin alitajuisesti. Eli meillä kaikilla on luonnollinen kaipaus isiin. Kun lapsi, tai erityisesti poika, kasvaa hän näkee isässään muotokuvan, siitä minkälainen hänen pitäisi olla isona. Tyttöjenkin pitäisi nähdä isänsä kohtelusta miten miesten on kohdeltava heitä. Vähän yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että äiti on tärkeä lapselle, koska hänestä tulee rakkaus ja turva ja isä on tärkeä lapselle, koska hänestä tulee hengellinen kasvu ja kypsyys.
Isä on siksi korvamaton. Edes täydellinen äiti ei voi korvata isää. Tämä ei riipu jostakin kyvyttömyydestä äideissä, vaan siitä, että äideillä ja isillä on luonnostaan erilaiset suhteet lapsiinsa. Isä ei ole ”miesäiti” ja äiti ei ole ”naisisä.”
Tämä on vaikea nielaista meidän yhteiskunnalle, koska me emme pidä sukupuolirooleista. Kuitenkaan tässä ei ole kyse pelkästään rooleista, vaan ihmisen sisimmästä luonnosta ja ihmissuhteiden perustavanlaatuisista laeista. Oikeastaan tämän pitäisi olla vapauttavaa, koska tämä tarkoittaa, että yhden vanhemman ei pitäisi, tai tarkemmin ei edes voi, tehdä kahden vanhemman työtä. Tämä yleensä tapahtuu, kun yksi vanhemmista on poissa tai etääntynyt. Kuitenkaan hyvän vanhemman ei pitäisi kasvattaa lasta yksin. Meidän yhteiskunnassa on autettava niitä vanhempia, usein äitejä, jotka kasvattavat lapsensa yksin. Jos on mahdollista, meidän on saatava isät takaisin kotiin ja kasvatukseen. Jos tämä ei ole mahdollista (esim. jos isä on kuollut) meidän velvollisuutemme on varmistaa, että lapsilla on ainakin hyvä isähahmo elämässään. Tämä voi olla setä tai joku mentori. Isien poissaolo ei ole vain yksittäisten ihmisten ongelma, vaan myös koko yhteiskunnan. Näemme niin usein, että nuoriso, joilla ei ole isähahmoja kääntyy rikollisuuteen ja onnettomuuteen. Isyys on siksi tärkeää meille kaikille, iästä riippumatta.
Kolme syytä kunnioittaa isäsi
Isänpäivä on kuitenkin isien kunnioittamisen päivä. Mutta miksi meidän täytyy kunnioittaa isiämme? Haluaisin mainita kolme syytä. Suurin syy on, että ilman isää ja äitiä emme olisi olemassa. Ei ole monia lahjoja, jotka olisivat olemassaoloa parempaa. Olemassaolo on kaiken perusta. Siksi isäsi on epäsuoraisesti antanut kaiken, joka on hyvää elämässäsi. Ilman olemassaoloa sinulla ei olisi mitään. Sinulla ei olisi hyviä muistojasi eikä kaikkia hyviä esineitä, jotka sinulla on. Ilman sinua et voisi tehdä tai omistaa mitään. Toinen syy voi riippua suhteesta isääsi, mutta isäsi kasvatti sinut ja teki sinusta sen, mitä olet nyt. Yleensä emme näe kaikkea mitä isämme tekevät meidän puolestamme. Usein he ovat poissa töissä, jotta he voisivat elättää meidät. Me usein emme näe miten isät uhrautuvat meidän puolesta, kun he ovat poissa, tai joskus myös kun he ovat läsnä.
Kolmas syy miksi meidän täytyy kunnioittaa isiämme, eroaa muista syistä siksi, että se ei riipu isiemme ansioista. Se riippuu kuitenkin meidän ansioista. Meidän on kunnioitettava isiämme koska he tarvitsevat meidän kunnioitustamme. Isän tehtävä on erittäin vaikea. Jos isä ei saa kunnioitusta hän voi tulla pettyneeksi, pahastua ja huonontua isänä. Isämme tarvitsevat rakkautta ja rohkaisua.
Isän tehtävä on niin suuri, että se pelottaa monia miehiä. Isän tehtävä on tehdä lapsesta kypsä aikuinen. Se on tehtävä, jota kukaan ei voi tehdä täydellisesti, mutta on pakko yrittää parhaansa. Isämme jakavat työtä Jumalan kanssa. Jumala, kuten isämme tekevät, yrittävät kehittää meidän sisimmät hyvät puolet paljastettavaksi ja vähentää meidän pahat puolet armollaan. Ehkä siksi pyhä Paavali sanoo:
Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen että hän sanomattomassa kirkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. (Ef 3:14-16)
Hyvää isänpäivää.
Vox ad Vitam 
